Vähäuninen

Mulla tapaa olla ihan hurjia ongelmia nukkumisen kanssa välillä. Tänään oli tarkotus mennä salille mutten päässyt koska en jaksanut aamulla nousta. Olin ylhäällä tarpeeksi aikaisin muttei vain ollut energiaa. Miksikö? No kun en saanut nukuttua! Olin just saamassa unen päästä kiinni kun kämppikset tulivat kotiin perjantairiennoistaan hirveän kolinan kanssa ja osa jäi rappujen päähän oven taakse mölisemään ja jouduin ihan sanomaan että voitteko olla hiljempaa. Kyllä ne siitä hiljeni mutta mun unille saattoi sanoa siinä vaiheessa hyvästit joka tapauksessa.

Oon tosi huono tekemään mitään urheilujuttuja omikseni ja siks oon tykännyt hirveästi taas käydä tunneilla. Oon kyllä taas miettinyt kävisinkö infoshopissa/ruokakauppakollektiivissa tänään, sinne vois jopa pyöräillä kun sääkin näyttää siedettävältä. Mutta aina kun teen mitään tämmösiä aktiivisempia suunnitelmia niin pelottaa jos niitä ei saakaan tehtyä. Miten oppis olemaan armollisempi itselle ettei semmoset tekemättäjättämiset jäis ahdistaan ja masentaan niin paljon? Any ideas?

Työnhaku

Mä hain tänään töihin. Kahteen eri paikkaan. Toinen on kahvila ja toinen on kosmetiikka- jne kauppa ja spa, joiden tuotteita itsekin käytän ihan hurjan paljon. Haluisin hirveästi molemmat paikat enkä oikein tiedä kumpaan haluaisin enemmän. Melkein toivon että pääsisin vain toiseen, ettei tarvitse valita. Toivon kuitenkin samaan aikaan että saisin molemmat duunit. Tää tuli ihan hetken mielijohteesta, mun oli tarkotus vaan mennä ton kahvilan nettisivuille antamaan palautetta niiden vegaanituotteiden merkinnöistä.

Katsoin tänään mun palautteet koulujutuista ja olin saanut A-:n (A-F kirjainasteikko) blogikirjoituksistani ja B:n multimediasta. Siihen nähden miten huonosti mulla meni pään kanssa koko jakso noi on ihan vitun hyvin. Esseestä en oo saanut vielä arvosanaa mutta se lasketaan D:ksi joka tapauksessa koska palautin sen myöhässä.

Laitoin viestiä sille mun psykiatrille ja se on lomalla toukokuulle saakka. Laiton myös viestiä johonki syömishäiriöasiaan josta vastasivat linkkilistalla. Pääsen myös ryhmäterapiaan joka on kerran tai pari viikossa, en muista enää. Laitan vielä viestiä sinne syömishäiriöhoitotahoon ja selitän tarkemmin millaista apua oon hakemassa jos ne osaisi hieman kartoittaa mulle että mistä lähteä tarkalleen hakemaan.

Mätin eilen mutta muuten viikko on mennyt ihan okei. Tänään oon taas palannut maan pinnalle laskemaan kaloreita ja restrictaamaan. En aio yrittääkään syödä mitään alle tuhatta kaloria, yritän syödä n. 1500 tms, minkä nyt mfp mulle heittikään arvioksi että pitäis syödä. Keskiviikko on mulla tästä lähtien punnituspäivä enkä aio juuri katsella vaakaa muulloin, niin se toimi silloinkin kun kävin siellä ryhmässä. Punnitsin itseni vain siellä.

Mielialasta en osaa sanoa. Oli tarkoitus mennä aamulla juoksemaan mutta nukahdin uudelleen ja se vähän unohtui. Nyt mietin että menisin vähän ruokaostoksille. En oikein osaa päättää minne. Voi olla että menen vasta huomenna. Yritän varmaan käydä vielä kävelyllä tänään.

Väliaikatietoja

Masennus on perseestä. Mitään ei jaksa eikä mikään kiinnosta, väsyttää vain ja kaikki tuntuu paskalta. Motivaatiota mihinkään ei ole, ei edes paranemiseen, vaikka toisaalta antaisin vaikka yhden raajoistani jos sillä tästä paranisi.

Yritän siitä huolimatta. Laitan tänään taas sähköpostin mua hoitaneelle psykiatrille ja ilmoitan kuinka huonosti voin ja kuinka mieliala ja kaikki mahdollinen on huonontunut hurjasti siitä kun viimeksi nähtiin. Mulla ei ole mitään terapiaa nyt kun syömishäiriöryhmää ei ole ja olot on sen mukaiset, olen ihan yksin paskan keskellä eikä mistään saa mitään apua.

Huomenna pitäis jaksaa vielä lääkäriinkin muiden asioiden tiimoilta. Sinne ois pitänyt laihtua ja laihduinkin vähän mutta lihoin saman tien takaisin kun elämä meni taas samaksi masennuspaskaksi kuin ennenkin. Vituttaa. Ei jaksaisi. Mutta pakko on, kai.

Pitkästä aikaa

Näin miljoonan vuoden kirjoittamattomuuden jälkeen... Sama paska eri paketissa edelleen. Oon yrittänyt hakee apua ja sitä saanutkin muttei se oo ollu riittävää. Laihduin monta kiloa ja sitten lihoin takaisin ja nyt yritän taas laihduttaa. Fiilis on sama paska mikä ennenkin. En tiedä mihin oon menossa ja mitä oon tekemässä. Mättöjä tulee edelleen vähintään kerran viikossa, vaikkei tällä hetkellä olekaan tietääkseni mikään päivittäinen putki päällä, thank god. 

Huomenna takaisin kouluun kevätloman jälkeen. Tänään nyrkkeilytunnille. Ahdistaa ja vituttaa ja pelottaa ettei mikään onnistu, motivaatiota ei ole. Samalla mietin että olis ihan siistiä joskus olla ihmisen näköinen ja jos olisi kuntoa ja motivaatiotakin. En tiedä lähtisikö se tästä sujumaan jos vain alottais kaiken alusta. 

Katsoin jotain vanhaa valokuvaa tänään kun tuli siivotessa vastaan. Vaikka mun BMI oli 2011 jotain 23-24, näytin ihan vitun laihalta verrattuna nykyiseen. Eli jospa yrittäis edes siihen päästä takaisin. Silloin luulin kyllä olevani ihan hirveän lihava.