Lomalla ja nukkumassa

81,6

Tänään poljin puoli tuntia kuntopyörällä. Yksitoista kilometriä. Kello on vartin yli kaksitoista ja poikaystävä nukkuu vielä, vaikka käytiin kymmenen maissa aamupalalla ja laitettiin vaatteetkin päällä. Pohjoisessa Suomessa on tylsää, minä haluaisin kävelylle ja tuo nukkuu. Eilen ajeltiin keskelle ei mitään kuuntelemaan venäläisiä piraattiradiokanavia, vaikkemme kumpikaan puhu venäjää. Olen ajanut paljon autolla, eilen vähän matkaa väärään suuntaakin. Sitä se vasemmanpuoleinen liikenne teettää.

Syömiset on olleet suurimmaksi osaksi ahmimattomia, vaikkakin epäterveellisiä. Alkuviikosta iltapaino oli 83. Käytiin isällä, syötiin normaalisti. Käytiin matkalla ABC:llä ja mä söin lehtipihvin ranskalaisilla, enkä ottanut edes salaattia. Syötiin sipsejä, dippiä. Oksensin. Eilen ahmin aakkoskarkkeja ja päädyin heittämään loput niistä menemään, siis ihan konkreettisesti yksi kerrallaan ulos pihalle lumikinokseen, huutaen "I'm eating them, I'm eating them!" Poikaystävä nauroi vieressä. Me ei kumpikaan tykätty niistä karkeista, vaikka mä olin just viettänyt viimeisen vartin niitä ahmien. Mentiin sisälle ja oksensin kunnes tuli pannukakun palasia. Niitäkin oli aiemmin päivällä syöty.

Tänään on mennyt hyvin. Söin yhden munkin ja lasin simaa, laskin kaloreita. Latasin fitbitin ja se on taas ranteessa. Ostan jossain vaiheessa ne juoksukengät, sain mummulta rahaakin. Uuteen laskuun. Jos mun rangaistus ahmimisesta on oksentaminen niin se tarkoittaa että on pakko lopettaa. Mä en oksenna. Mun hampaat on nyt jo tarpeeksi paskat ilman lervaamistakin ja kaikki pöhötykset ja rytmihäiriöt on vaan liian kova hinta tästä perseilystä. Nyt vaan laihdutan. Syön niin kuin ihmiset ja liikun. Kyllä se joskus vielä alkaa tuntua hyvältä.