Prokrastinaattori

83,3.

Mä en oikein osaa keskittyä mihinkään ja mun on vaikeaa älytä se. En usko että mulla on mitään asiaan liittyvää häiriötä, vaan että se on ahdistuneisuus- ja perfektionismiasia. En vaan saa tehtyä kun tuntuu ettei asiasta tule kuitenkaan tarpeeksi hyvä, joten työskentelen todella hitaasti. Yritän silti. Teen kyllä niitä hommia. Kirjoitan esseitä, mutta hitaasti.

Tavallaan minulla on ollut kokonaisuudessaan parempi olo viimepäivinä. Paino laskee hitaasti, mikä todella ahdistaa, mutta samalla nyt kun olen syönyt säännöllisesti ja melkolailla vain terveellistä/normaalia ruokaa, on ruuansulatus toiminut eikä ole tullut mätettyä. Viimeksi söin epäterveellistä jokin aika sitten humalassa, mutta muuten napostelut on jääneet vähälle. Tuntuu, että ehkä pystyn vihdoinkin syömään kunnolla ilman ahmimista. En tiedä olenko oikeassa, mutta toivon niin.

Liikunta on jonkin verran auttanut, ja nimenomaan maltillinen liikunta. Perfektionistina ja ahdistuneisuuteen taipuvana isot tavoitteet pelottavat. Jos mun tavoite on kymmenen minuuttia kuntopyörällä, todennäköisesti poljen vähintään sen tai enemmän. Jos tavoite on kaks tunnin lenkkiä, jooga ja barretunti, tunnen itseni epäonnistuneeksi vaikka saisin noista tehtyä puolet. Epäonnistumiset ruokkivat välttelyä. Onnistumiset eivät, vaikkei aina onnistumisistakaan tule hyvä olo jos en ole saavuttanut mielestäni paljoa. Ei niistä silti yleensä tule huonompikaan olo.

Toivon siitä huolimatta että sitten kun matkustelut on matkusteltu ja poikaystävä palannut kotiin mä pääsen paastolle, joka menis ilman mättöjä tällä kertaa. Tai että syön parisataa kaloria päivässä tai liikun hurjasti ja laihdun monta kiloa viikossa kesälomaan saakka. Sitten lisää.