Homo ja epäonnistunut

Kirjoitin aamulla runoja. En ole kirjoittanut suomeksi sitten lukioaikojen, mutta ihan hyvinhän tuo näytti sujuvan.


lapsuuden kesät
kun me oltiin pienii
kodit oli aitoissa
joen kivet seikkailurata
ja lehmät laitumella villipetoja

kun me oltiin pienii
sä olit aina laiha

kun me oltiin pienii
mä muistan että mä häpesin
mut mä en osannut aatella vielä
et mäkin oisin se joka muuttuu


saastainen jumala
on sun vika ettei kukaan
katso meihin päinkään

älä istu liian kauas taakse
äläkä laita sitä paitaa
sä et haluu syödä mitä
sun äiti tekee - sehän on lihava

sä kuitenkin valehtelet vaan
kun mä tsemppaan, mä
hiihdän ja luistelen,
ja saan kokeista kymppejä

joka päivä kaikki vaan
nauraa
ja tää kaikki on sun vika
ja oikeesti sä tiedät sen

ja mä oon jeesus
mä tiedän mitä sä ajattelet


kävelevät kalmot
ollaanko me edes elossa
kun ei meidän ihon läpi mene verta

katseet lasittuneina
laahustellaan
luut kolisten

ja se olis kaunis ääni
mutta eihän kuollut kuule mitään


homo ja epäonnistunut
mä meen metrol melkein joka päivä
ja melkein joka päivä mua tulee vastaan
valkoisia rystysiä ja teräviä nilkkoja
siistejä kenkiä hipsteripartoineen
joskus niil on designerlasit, joskus vintage
ja joillakin salkut on nahkaa, joillain cruelty free

aina kun mä meen metrol musta tuntuu
et kaikki tuijottaa
kun mä tursuan eteenpäin takki vinossa
mä en taaskaan ehtinyt kuivaamaan hiuksia
ja jos mä en meikkaa mun naama on punainen

Lasku

Ahmimatta tällä viikolla 4/5 päivää. 80,2 kg, 0 kcal.

Hyvää aamupäivää. Kello on yhdeksän ja olen käynyt suihkussa ja putsannut kissanhiekan. Olen laittanut puolet vaatteista päälle. En ole käynyt lenkillä enkä tehnyt minkäänlaista treeniä, koska väsyttää ja lihaksia särkee, ja puoliltapäivin on mentävä mentorille. Ajattelin tulla sen jälkeen kotiin ja tehdä sitten jotain. Eilen tein kolmen vartin barretreenin, tunnin detox flown (vinyasaa) ja parikymmentä minuuttia venyttelyitä. Kävelin päivän aikana melkein yhdeksän kilometriä.

Poikaystävä tulee tänään meille. Minun pitäisi siivota ja pestä pyykit, ja vaihtaa lakanat. Pitäisi vaihtaa kissanhiekka ja pestä vessa. Pitää huolta siitä että kaapeissa on ruokaa. Mun päivät on täynnä pitäisi-pitäisi-pitäisi-mantraa, mikä ei varmaan ole kovin hieno asia.

Paino oli vihdoin laskenut alle mättöä edeltäneiden lukemien, rehkiminen siis kannattaa. Olen syönyt viimepäivinä aika reippaasti, eilenkin melkein tuhat kaloria ja osa niistä kaloreista tuli ihan popcornista. Mietin että antaisinko itselleni luvan syödä kohtuullisesti ns. mättöruokia, kunhan vain kalorit pysyy kurissa enkä syö niitä joka päivä. Toisaalta on myös olemassa herkku päivässä -malli. Tänään minulla on ehkä herkkuna mochi, joita ostin eilen kun kävin aasialaisesta nuudeleita ja syömäpuikkoja. Ajattelin että ehkä pidetään poikaystävän kanssa ruuanlaittoviikonloppu sen iänikuisen takeawayn tilaamisen sijaan.

Mun tavoite on päästä seiskoihin tällä viikolla ja uskon että se on mahdollista. Multa meinasi eilen jo usko loppua mutta nyt on taas parempi olo kun paino oli tullut alas. Ja yritän päästä 6/7 ahmimattomaan päivään. Ei se yksi päivä siellä koko universumia tuhoa vaikka minusta usein tuntuukin siltä.

Kohtuus

Ahmimatta tällä viikolla 2/3 päivää. 82,6 kg, 0 kcal.

Mua ahdistaa edelleen.

Poikaystävä osti tänään itselleen jonkin verran epäterveellistä ruokaa. Kysyin miksi, koska tiedän että silläkin on mättötaipumuksia. Se sanoi että se oli vähän down ja väsy ja sanoi ettei tämä tosiaankaan ole tervettä. Ei niin. Meidän täytyy opetella syömään. Ja tekemään muita juttuja joista tullaan paremmalle mielelle. Mä en haluu et poikaystäväkin jää kiinni tähän samaan helvettiin kuin minä, kun mä tiedän ettei se ole vielä yhtä pitkällä kuilussa. Toisaalta se kai varmaan ymmärtää mua ja miks mun on vaikea lopettaa, sen kyl huomaa siitä miten se on tukenu mua. Ja mä yritän parhaani auttaa sitä vaikken oikein aina tiedäkään miten. Tiedän vaan sen etten missään nimes haluu sillekin tätä sairautta, tämä on niin täyttä paskaa.

Tämä ei kuitenkaan ole syy miks mua ahdistaa, mua vaan ahdistaa jokin ja kaikki ja ei mikään, kaikki samalla kertaa. Onkohan mulla GAD? En oikein tiedä mikä yleinen ahdistuneisuushäiriö on suomeks mut kuitenkin. Mun äidil on se, ja sil on kans vakava masennus. Mä luulen et osa mun ongelmista on opittuja ja osa geneettisiä. Jos mul ois kersoja, mä tekisin kaikkeni ettei nekin jää tähän koukkuun. Mut kaikkeen ei aina voi vaikuttaa. Enkä mä onneks haluu lapsia.

Kohtuuden opettelu ois kova sana. En tiedä miten lähestyä kohtuutta. Mikä on kohtuus? Mun pitää aina nykyään kysyä kavereilta ja poikaystävältä ja ties keneltä et onko joku ruoka mättöä. Onko ruoka mättö vain koska se on hyvää? Tai koska siinä on paljon kaloreita määräänsä nähden? Onko mikä vain ruoka mättöä jos sen vetää ahmintaekstaasissa? Voinko mä antaa itselleni luvan ahmia puoli kiloa porkkanoita ja kieltää sitten 35g, alle 200 kcal sipsipussin? Tai ravintolaillallisen?

Juomisen kanssa kohtuus on mulla nykyään selkeä. En juo paljon ollenkaan, ja kun juon, lasken kalorit. Pitäydyn viinassa ja kalorittomissa blendeissä, kuivassa valkkarissa. Laihduttajan juomia. Ja oon kans päättänyt että saan kitata limsaa ja energiajuomaa niin paljon kuin kehtaan, kunhan niissä ei ole kaloreita. Ei nekään terveellisiä ole. Onneksi en tykkää juoda niitä kovin paljoa muutenkaan.

 Mä oon ollut nyt syömättä yli 24 tuntia. Silloin kun nukuin ja ahdistelin ja masentelin eikä ollut mitään vuorokausirytmiä, saati sitten velvollisuuksia, saatoin unohtaa syömisen ja hoksata etten ole syönyt yli vuorokauteen. Se oli normaalia ja korkeintaan hajamielisyyttä. Nykyään 24 h syömättä on taas paasto. Se on hyväksytty juttu, ja sen rikkomisesta tulee aina vähän paha mieli. Viimeinen paastoni kesti 48 tuntia ja päättyi ahmimiseen. Tällä kertaa en aio ahmia, ja varmaan päätänkin paastoni aikaisemmin. Joskus aion kuitenkin vielä päästä siihen pisteeseen, että voin paastota ahmimatta. Toisaalta tarvitseeko minun paastota jos en ahmikaan? Paastothan on olleet mulle mättökausien jälkeinen oksentamisen korvike. Paasto ei tuhoa hampaita eikä juuri satu (vaikkei sekään terveellistä ole, sehän tuhoaa kehoa ja mieltä vaan eri tavoin).

Mutta joskus ahmintojen jälkeen mulla on niin huono olo että melkein oksennan. Eilenkin olisin halunnut oksentaa mutta olin liian väsynyt lähteäkseni sängystä. Ja pidän vielä kiinni periaatepäätöksestäni etten ala siihen. Koska jos alan, kierre on valmis. Pääsen ahmimisen jälkeisestä täysi vatsa -pahasta olosta erilaiseen pahaan oloon, joista toinen on valinta ja toinen seuraamus. Totta kai ottaisin niistä sen valinnan.

Kirjoitan taas hirveän pitkästi. En tiedä mitä tekisin jos en kirjoittaisi. Jätin hetki sitten treeniin kesken kun vartin jälkeen tuli niin huono olo, etten oikein pystynyt jatkamaan. Tätä kirjoittaessani se tuntuu tekosyyltä. Minun olisi pitänyt tehdä se loppuun, enhän minä edes oksentanut tai pyörtynyt. Mutta yritän ajatella toisin. Yritän ajatella että se vartin treeni oli parempi kuin jättää kokonaan treenaamatta. Kokonaan yrittämättä. Ainakin nostin perseeni penkistä ja olin aktiivinen sen viisitoista minuuttia.

Yritän opetella ajattelemaan pienetkin positiiviset jutut positiivisena, sen sijaan että ajattelisin kaiken epäonnistumisena. On voitto, että olen saanut joitakin kouluasioita tehtyä. On voitto, että laitoin vaatteet päälle, vaikken aamulla, niin edes joskus. On voitto, että olen ruokkinut kissan ja putsannut sen hiekkalaatikon. Ja että finanssini ovat sen verran järjestyksessä että sain tilattua ruokatarvikkeita ja kissanruokaa tälle päivälle. Olen tänään myös vienyt roskat, käynyt suihkussa ja juonut yli kaksi litraa vettä. Siivosin lattioilta mättöjen jämät ja vein ne kokonaan pois.

En uskalla tehdä loppupäivälle tehtävälistaa, enkä oikein huomisellekaan. Pelottaa, että jotain jää tekemättä, ja pelko lamauttaa. Olen ikihuolija, eikä kemikaalit tai elämänmuutokset sitä noin vain tasoita. Mutta kai tärkeintä on että yrittää.

Mätöt

Ahmimatta tällä viikolla 2/3 päivää. ? kg, 0 kcal.

Sorruin eilen ahmimaan. Halusin ahmia hirveästi jo edellisenä päivänä, joten aivan puun takaa ahmimiskohtaus ei tullut. En ole oikein varma miksi ahmin. Olin väsynyt koko päivän ja edeltävän päivän, mikä aina vaikuttaa ahmimisiini. En lisäksi käynyt aamulenkillä enkä treenannut. Sillä joko oli vaikutusta tai sitten ei. Pahin ahmimisen laukaisija oli kuitenkin ehkä se, kun sain ahdistuskohtauksen kirjastossa opiskellessani.

Sain siis facebookin kautta tietää että kolmen kreikkalaisen tragedian liput oli tulleet myyntiin ja yksi kaverini, joka on aina ennen tavannut kysyä minut mukaan näytelmiin (varsinkin tämän tietyn, minunkin mielinäyttelijäni näytelmiin) hankki liput jonkun toisen kanssa eikä kysynyt minua ollenkaan. Se tiesi että olin menossa katsomaan näytelmän joka tapauksessa. Olin myös ajatellut että menen katsomaan sen syntymäpäivänäni tai ainakin silloin lähellä, itselleni lahjaksi. En pysty itse tilaamaan lippuja mihinkään noista koska minulla ei ole tarpeeksi rahaa ennen kuin opintotuki tulee, ja pelkään että liput myydään loppuun. Itkin sitä sitten siinä ja lähdin kirjastosta pois ahdistuksen vallassa, ostin mätöt ja menin junalle.

Kerroin poikaystävällekin ja se sit sanoi et se voi ostaa meille ne liput ja se olis halunnu ostaa ne mulle yllätysenä muttei tienny millon oon vapaa. Se lievensi mun pahaa oloa vähän mutta olin jo siinä pisteessä että mätin kuitenkin. Meni melkein kaksi pussia sipsejä, dippiä, suklaata, karkkia, tuulihattu, joku muu leivos, pieni pala brownieta. En muista söinkö muuta.

Nyt olen sitten paastolla taas ja sekin ahdistaa, lähinnä koska pelottaa että kusen sen ja tulee taas vain epäonnistumisen kokemuksia. Tuntuu muutenkin pahalta kun en nykyään enää ikinä soita viulua, olen koko ajan kiireinen ja väsynyt ja nekin on kuitenkin vain tekosyitä... Ahdistaa. Olen pelkkä epäonnistuja eikä minusta tule koskaan mitään, kaikki menee aina pilalle eikä mikään onnistu. En ole edes oikeasti hyvä missään. Minua pelottaa että kaikki kaverini, opettajat ja poikaystävä, viuluopettaja, kämppikset ym. saa tietää miten paska oikeasti olen ja sitten nekin vaan jättää mut oman onneni nojaan selviytymään kaikesta yksin, minkä olen ansainnutkin.

Jos en onnistu edes syömisissä niin missä sitten? Olen KORKEINTAAN keskinkertainen kirjoittaja, keskinkertainen valokuvaaja, huono piirtämään, huono soittamaan, huono musiikin teoriassa, huono sosiaalisissa tilanteissa, huono puhuja, mulla on huono aksentti englanniksi ja suomeksi ymmärrän sanat eri lailla kuin valtaosa, täällä kaikki aattelee et oon ulkomaalainen ja Suomes en äkyä mistään mitään ja oon ihan vitun pihalla kaikesta.

En jaksa treenata. En jaksa soittaa. En jaksa mitään, haluaisin toivoa että voisin vaan kuolla pois mutta pelottaa että menen johonkin sairauteen enkä jaksa lisää mitään kärsimystä. Enkä halua tappaa itseäni. Oon vaan niin väsynyt ja loppu ja vittuuntunut kaikkeen. Haluun huutaa ja riehua mut en jaksa sitäkään. Ja kun voisinkin purkaa nää olot johonkin esim liikuntaan, mutta mä en tiedä miten mä jaksan. Pakotanko itseni vaan? Makaan lattial ja märisen ja teen vatsoi? Mä en voi ees mennä lenkille kun en jaksa pukeutuu.

Mä yritän miettii mun ystävii ja mä mietin onko mulla niitä. On kai. Mut mä en tiedä välittääkö ne oikeesti musta. Musta tuntuu et mun sh-kaverit joihin oon tutustunut vasta vähän aikaa sitten välittää enemmän kuin jotku sellaset jotka on olleet mun parhaita kavereita vuosia. Mut toisaalt mun parhaat kaverit ei tiedä ollenkaan miten paha mul on olla. Eikä ne oo sellasii joille voisin puhuu jostain syömishäiriöst tai väsymyksest koska ei niiden tarvi omien asioidensa lisäksi mun taakkaa kantaa.

Mä tiedän et mun poikaystävä välittää musta mut en melkein uskalla puhua näistä asioista sillekään. Mua pelottaa et se jättää mut jos saa tietää miten pohjalla mä välil oon, ja miten pitkään tätä on jatkunu ja miten vaikka yritän saada apuu siinä kestää hirveen kauan. Kaikki on pelkkää odotusta odotuksen perään, ja mä kerään aina voimia seuraavaan koitokseen ja seuraavan tahon tökkimiseen mun hoidosta ja avuntarpeesta. Ja kun sekin on tavallaan yhtä tyhjän kanssa. Kun jos mä oisin oikeesti sen arvonen ja vahva ja hyvä niin mähän pääsisin ite tästä suosta enkä tarvis vitunmoista virallisten tahojen tukiverkkoa. Mä en tarvis mitään mukautettuja olosuhteita. Mä saisin tehtyä asioita ja mä saisin oltua luova. Ja mä voisin elättää itteni niinku normaalit ihmiset.

Ja mua sattuu ihan helvetisti kun musta ei oo enää ees tekemään asioita joita mä oikeesti rakastan. Mä oon viimeks käyny teatteris tammikuus. Mul ei oo nyt varaa mennä kun rahat menee mättöihin eikä opintolainaa oo enää jäljellä taaskaan. Mä en koskaan käy kävelyillä kivoissa paikoissa, en kiertele kivoja kauppoja tai toreja eikä mun kodis oo mitään kivaa kun mul ei jää voimavaroja sisustukseen. Mä en jaksa tehdä teetä pannuun tai istua alas rullaamaan sätkiä ja polttamaan suitsukkeita. Enkä mä jaksa lukea kirjoja. Mä vaan hukkaan voimavaroja ja tätä planeettaa, kaikil ois asiat ees vähän paremmin jos mua ei ois ollenkaan. Paitsi mun äidil. Mä toivon et se ois saanut jonkun muun lapsen. 

Juokse!

3. päivää ahmimatta. 81,8 kg. 930 kcal.

Kävin tänään lenkillä heti aamusta. Heräsin ja päätin ettei auta muu kuin lähteä, ja niin nousin ylös ja laitoin pitkästä aikaa kunnon urheiluvaatteet päälle. Kävelin reippaasti puistoon ja juoksin sen kerran ympäri, eli juoksin melko rauhallisesti vajaan kolme kilometriä. Se on kuitenkin enemmän kuin ei mitään. Jäähdyttelynä kävelin puistosta takaisin, ja olisin varmaan vielä jaksanut tehdä jonkun treeninkin, esimerkiksi joogan, barren tai pilateksen.

Söin ihan kunnollisen aamupalan. Lounaalla mentiin kaverin kanssa Nando's-ravintolaan ja söin siellä salaatin, kanapitan ja perunamuusia, joista muusi oli ehkä liikaa ja ilmankin olisin pärjännyt. Ensikerralla sitten. Päivän kalorit ei ole ylittäneet tuhatta mutta silti hirvittää. Paino oli kuitenkin laskenut. Silti hirvittää. Sain askelet ja liikuntatavoitteet täyteen.

Huomenna on maanantai, eikä yhtään tunnu siltä. Taidan aloittaa aamun taas jollain liikunnalla. Syön, pakkaan, hankin matkalaukun, menen yliopistolle. Teen projekteja valmiimmiksi. Tulomatkalla voisin käydä siellä kuntosalilla kyselemässä. Saa nähdä. Mun päiväsuunnitelmat ei ikinä onnistu, joten pitäis varmaan miettiä realistisia tavoitteita ja yrittää saada jotain aikaiseksikin. Tänään voisi vielä yrittää soittaa viulua tai edes tehdä teorialäksyt. Torstaina on tunti ja siihen mennessä pitäisi läksyt sujua ja olla valmiina... Ahdistaa. En saa tehtyä tarpeeksi.

Matkustusmietteitä

2. päivää ahmimatta. 82,4 kg. 558 kcal.

Mä en tiedä miten tää päivä on mennyt. Kaksi ahmimisimpulssia selätin, ja vielä molemmat matkalla kauppaan. Menin sekä Tescoon että puntakauppaan mätöt mielessä mutta tulin takaisin ilman niitä. Ostin itseasiassa terveellistä ruokaa sekä turvallista mättöruokaa jos oikea himo iskee, nimittäin 600g paloiteltuja porkkanoita. Koko pussissa 246 kaloria, joten vaikka vetäisi koko hoidon kerralla, ei maailma siihen kaatuisi. Ja 600 grammaa porkkanoita on fyysisesti aika paljon ruokaa. Ostin myös puntakaupasta itselleni juomapullon, tai oikeastaan proteiinishakerin jolla voi sitten sekoittaa protskujuomiakin jos nyt sellaisia joskus alkaa juomaan. Oon kyl miettinyt, varsinkin kun proteiinit meinaa jäädä vähälle joinakin päivinä. Pitäisi vaan löytää jotain mikä ei maksa maltaita, maistu järkyttävältä, eikä ole paljoa sokeria eikä kaloreita... Aina voi kai unelmoida?

Oon miettinyt tänään kouluasioita ja tavoitepalkintoja. Enkä voi uskoa ettei meillä oikeastaan ole mitään ohjelmaa ensiviikolla, eli olen käytännössä lomalla! Ja tällä lomalla ollaan menossa poikaystävän kanssa Suomeen. Se tulee näkemään mun parhaat kaverit sekä vanhemmat ja jotain sukulaisia. Mun täti sanoi et se oli opetellut englantiakin jotta pystyy puhumaan mun poikaystävän kanssa, mikä oli mun mielestä tosi suloista tavallaan. Ei olla mekään nähty aikoihin, joten tulee olemaan mukava sitäkin nähdä. Ollaan varmaan kahville menossa sinnekin Oulun reissulla. Suomen reissussa toinen kohokohta tulee varmaan olemaan vanhojen tuttujen näkemisen lisäksi tuttujen mestojen kiertäminen, ainakin täytyy kiertää vanhat kantakapakat ja sen sellaiset. Ja pääsen viettämään pitkästä aikaa oikeaa opiskelijavappua hyvien ystävien kanssa. Poikaystävän pitää vielä hommata passi ja lentoliput mut kyl se ne saa hankittuu, sen duunit loppuu ensperjantaina ja yritän puhuu sen tulemaan mun luo sit viikonlopuksi ja maanantaina hankkimaan sen passin.

Päätin alkaa huhtikuussa alkavaan notkeushaasteeseen, joka on sellainen että varmaan pystyn aika helpolla tekemään ne harjoitukset myös muualla kuin kotona, sillä notkeuden harjoittaminen ei tanssijajoogille ole mitenkään epäilyttävää eikä kummallista. Se vaan harmittaa että tuun olemaan sitten reissulla monta viikkoa erossa mun ruokapäiväkirjasta, ahmimiskalenterista, thinspoista... Ja oon vielä mukana ties missä haasteissa joten tulee olemaan vaikeaa päivittää niitä. No, kai on ihan hyvä ottaa etäisyyttä ja viettää muutama viikko ns. oikeassa maailmassa. Yrittää joogata ja juosta, juoksukengät joko ostan reissusta tai otan täältä mukaan jos ehdin ne hankkia. On kai normaalia lenkkeillä lomallakin?

Pommiin nukkuminen

1. päivää ahmimatta. 82,5 kg. 943 kcal.

Tämän päivän suunnitelmat ei oikein toteutuneet. Menin eilen aikaisin nukkumaan ja nukahdinkin ennen yhtätoista. Siitä huolimatta heräsin yhden jälkeen ja valvoin neljään, enkä sitten herännyt viideksi joogaamaan. En ehtinyt opiskellakaan, vaan nopeasti menin keskustaan mentoriani tapaamaan. Luulen että mentorista tulee olemaan apua. Se tuntui ymmärtävän ahdistuneisuutta ja masennusta tosi hyvin ja antoi heti vinkkejä miten pystyn paremmin järjestelemään asioitani jotta saan kaiken tehtyä. Ei kai auta kuin yrittää tehdä lisää päiväohjelmia.

Huomenna ajattelin kokeilla Vinyasa Flow -joogaa aamulla ja dynaamista sitten iltapäivällä. Voisin ehkä myös käväistä kuntosalilla kysymässä saisinko jollekin päivää tutustumiskäynnin. Pitäisi varmaan myös kaivella jostain mun lääkärin yhteystiedot ja kysellä unilääkkeistä ja sen salilähetteestä, ja voiko sen vaihtaa eri salille kun se alkuperäinen on kiinni tällä hetkellä. Haluan takaisin ryhmätunneille ja salille juoksemaan silloin kun ulkona on huono keli!

Aion tänäiltana yrittää mennä taas nukkumaan aikaisin. Join jo iltapalaksi kaakaota ja se oli hyvä idea, oon nyt ihan täynnä eikä haluta mitään ruokaa eikä makeaa. Oli myös lähellä että vedän mätöt tänään mutta päätin sittenkin kokata ruokaa ja tein chow mein -wokkia kananmunanvalkuaisella ja vihanneksilla. Musta tuntuu et munanvalkuaisesta on tulossa mun uus turvaruoka.

Pää pystyyn

0. päivää ahmimatta. ? kg. ? kcal.

Okei. Jaksoin paastota 48 tuntia, sitten sorruin. Tulin siihen tulokseen et paastoaminen ei tällä hetkellä toimi mulla, tulee kahta kauheammat mättöhimot. Sen sijaan taktiikka B, eli mättölakko ja yritän korvata mätöt jollain muulla. Liikun enemmän ja pidän huolta että syön kolme ateriaa ja välipalat joka päivä, ja juon tarpeeksi vettä. Kun himo iskee, treenaan tai kirjoitan blogia, luen, teen koulutöitä, teen jotain. Mietin miksi haluan ahmia ja korjaan sen.

Kokeilin tänään lyhyttä puolen tunnin barre tone -settiä ja se oli yllättävän kova, lihaksiin ihan sattui, ja se tuntui ihanalta. Vapauttavalta. Tuli mieleen ajat jolloin saattoi salitreenin jälkeen mennä pari-kolme ryhmäliikuntatuntia ja pyöräily kotiin. Tai kun tein aamulenkkejä.

En ole pitkiin aikoihin päässyt kunnolla treenaamaan terveysongelmien vuoksi mutta kunto taitaa nyt sitten kestää. Siispä tein itselleni mun viimeisten ilmaisten Yoogaia-viikkojen kunniaksi liikuntasuunnitelman, joka on kyllä vielä kesken. En ole laittanut siihen vielä myöskään kävelyitä enkä muita treenejä. Ja mietin että ehkä pääsen pian myös juoksemaan, mutten vaan halua lenkille ennen jonkinmoista pohjakuntoa, jota yritän sen sijaan kävelyillä ja muulla treenaamisella kasvattaa.

Mun treeniohjelmaan tulee erilaisten joogien lisäksi varmaan just barre tonea ja venyttelyä sekä pilatesta. Ehkä tanssia, vanteella tai ilman (mulla on huuppausmenneisyyttä!). Kävelylenkkejä, myöhemmin juoksukin. Ja intensiivisempiä kävelyitä, nykyiseni ovat aika chillejä ja tykkään kyllä pitääkin osan kävelyistä sellaisina.

Huomenna mulla on aika mentorille ja toivon hartaasti että muistan ajan oikein. Se nimittäin sanoi sen vain puhelimessa eikä lähettänyt mitään varmistusviestiä, enkä toki huomannut laittaa silloin ylös. Aion mennä myös kirjastoon opiskelemaan. Päätin taas laittaa asiani järjestykseen ja tein ihan kunnollisen tekemislistan kouluhommiin(kin) liittyen. Täytyy vain yrittää saada kaikki tehtyä 15.4. mennessä, jolloin lähdetään poikaystävän kanssa Suomeen. Hei hoi Oulu ja Tampere.

Paasto

4. päivä ahmimatta. ?? kg. 0 kcal.

Aloin eilen paastolle. Oikeastaan paasto alkoi maanantaina noin seitsemän aikoihin, mutta en silloin ollut aikeissa vielä paastota. Tänään sallittuja on vain vesi ja tee, ja jos saan ollenkaan liikuttua niin saatan ehkä tehdä kasvisliemikuution. Huomenna teen appelsiinismoothien veteen ja jääpaloihin, ehkä pinaatilla jos mulla on vielä sitä. En muista enkä halua mennä jääkaapille katsomaan. En sallis edes appelsiineja mutta ne menee vanhaksi enkä halua heittää hyvää ruokaa pois jos se ei ole mättöruokaa.

Eilinen paino oli 82.4, eli ihan melkein sama kuin ehkä viikko sitten, viikonlopusta huolimatta, eli se oli positiivista. Tämän päivän painoa en ole oikein voinut ottaa kun olen jo juonut enkä jaksa alkaa vähentelemään nestepainoja.

Olo on ihan hyvä. Nälkä on, ja viimeyö oli aika hankala ekaksi kun ei ole taas tottunut tähän mutta ehkä tää tästä. Ei oikeastaan ole mitään mielihaluja, vituttaa vain kun on niin kylmä mutta se voi johtua meidän asunnostakin. Ja pitäisi jaksaa juoda enemmän. Ja liikkua. Ei ole oikein motivaatiota tehdä mitään vaikka haluttaisi ihan hirveästi mennä salille. Ahdistaa dysforiat ja pelottaa transfobiset kommentit ja tuijotukset joita siellä saattaisi kohdata. Ja haluisin mennä uimaan mut en oikein tiedä missä pukuhuoneessa saisin olla rauhassa ja mitä mun pitäis laittaa sinne päälle. Voi kun ruumis ois erilainen.

Puhelinaika

3. päivä ahmimatta. ?? kg. ?? kcal.

Psykiatri soitti tänään. Se oli hirveän mukava ja tavallaan kai ymmärtäväinen, tai siis eka kelasin et en mä siltä varmaan mitään apua saa mut se sit sanoikin et antaa mulle uuden ajan ja lisää lappuja täytettäväks ja sit palaa asiaan. Sen mielestä mun avuntarve oli vissiin sit vakavastiotettava. Oli tosi vaikea kertoa mistä kiikasti mut sain sit sanottuu miten en saa mitään koskaan tehtyä ja nytkin on huone kuin taistelutantere  mis osapuolet on pyykkipäivä ja neljän viikon kiinalaisahmimisputki. Enkä vieläkään jaksa siivota. Tai käydä suihkussa. Mut ei meillä ole nyt vettäkään joten mikäpä siinä sitten, kämppis yrittää parhaillaan hoitaa asiaa vuokraisäntien kanssa.

En ole syönyt tänään vielä mitään ja oon nyt jo pitkään pohtinut et vetäisinkö mätöt vai en. Haluan oksentaa mutta pidän pääni, jo pelkkä kännilervaaminen on niin vastenmielistä etten todellakaan halua kierteeseen jossa oksentelen muulloinkin. Mut jos en ole tekemässä mitään koko viikolla, voisin mättää ja sitten olla syömättä muutaman päivän, jos nyt en ihan vesipaastolla niin paastolla kuitenkin. Pitää joka tapauksessa käydä kaupassa ja ostaa roskapusseja. Tilaisin varmaan intialaista tai pizzan jos voisin, mut rahaa menee ja pitäisi säästää.

Toisaalta jos en mätä, voin laittaa nekin rahat säästöön. Oon yrittäny koko päivän katella thinspoa ja ajatella jotain muuta ja venaa sitä lämmintä vettä et ei tarvis ahmia. Mut toisaalta ruoka on niin ihanaa. Haluan vain vetää kaikkea epäterveellistä pään täyteen. Mut jos voisin pitää sen verran kontrollii etten söis siihen pisteeseen että sattuu? Kalorit menis yli mut ei tulis fyysisesti niin paska olo. En tiedä. Haluan kaiken. Ja musta tuntuu et tänään se lähtee, tänään lähtee taas käsistä. Tästä tulee varmaan taas 0. päivä ahmimatta.

Matka-ahdistus

2. päivä ahmimatta. Eniten koskaan: 14
?? kg // ?? kcal
-------------------------
Ruuat:
Aamiainen/lounas/päivällinen:
ranskalaisia
kiinalaista

Liikunnat:
-
------------------------

Meidän oli tosiaan määrä mennä sinne Sheffieldiin huomen mut oon niin ahdistunut ja väsynyt etten vittu ehkä jaksa mennä. Sanoin C:lle fb:s ja se sit soitti mulle ja tähdensi et mun pitää pitää huolta itestäni ja et kukaan ei oo mulle vihainen tai pettynyt muhun jos mä en pääse lähtemään. Se oli siltä tosi kivasti tehty ja täytyy sanoo et se on kyl tosi hyvä tyyppi, mä en oikeestaan osannu aatella et se ois ymmärtäny mut se oli hirveen ystävällinen ja älys just mitä ajoin takaa ja tiesi tasan mitä asioita stressasin. Anonyymi virtuaalihalaus sinne!

Mut jos tosiaan en oo menos Sheffieldiin niin varmaan yritän tehä mun esseet ym pois alta vaik kuin ois jatketut deadlinet. Ja mul on huomen kahelta soittoaika psykiatriseen, mä niin toivon et pääsen takas terapiaan JUST NÄIDEN juttujen takia, alkaa pikku hiljaa ottaa päähän kun asiat ei onnistu ja hoidu ja kavereille ja poikaystävälle ei viiti kuitenkaan ihan kaikkee kaataa niskaan.

Viikonloppu oli kuitenki tosi hyvä, lähinnä vaan pelattiin poikaystävän kans videopelei (Hotline Miamii ja Nuclear Thronee ja vähän Binding of Isaacin jatko-osaa, niin addiktoivaa) ja katottiin sekä huonoja leffoja että Vsaucen videoita. Käytiin kans tosiaan siel synttäreil. Siel oli hauskaa mutta väsyttävää ja humalaista.

Pitäis pestä astiat ja siivota mut saa oottaa huomiseen. Pakkasin muka vähän jos vaikka menisinki sille reissulle mut mä en vaan jaksa, haluun nukkuu ja en ees tiedä. Ahdistaa kalorit. Ahdistaa kun pitäis siivota ja pestä astiat ja nukkua ihmisten aikoina. Ei pitäis katella thinspoa eikä ahmia eikä käyttää vittu kuuttakymppiä kahen ihmisen ruokiin viikonlopun aikana kuten nyt kävi. Mut ei oikeestaan juuri mätetty. Verrattaen. Ehkä me viel opitaan syömään.

Zzzz

1. päivä ahmimatta. Eniten koskaan: 14.

?? kg // ?? kcal

-------------------------

Ruuat:

Aamiainen/lounas:

ranskalaisia

vähän kiinalaista

sokericokista 

Liikunnat:

-

------------------------

Tää päivä on mennyt pitkälti sängyssä. Poikaystävä on yhä täällä, se lähtee huomenna. Mulla on kans tapaaminenmun opettajan kans huomen. Ei hirveästi ole siihen mitään sanottavaa, töitä on jonkin verran valmiina ja se on tosi kiva opettaja ja tykkää mun teksteistä. Siltä oon kans saanut rakentavaa palautetta ja oikeesti tuntuu et sitä kiinnostaa et kehityn kirjoittajana vieläkin paremmaksi. 

Olin eilen ihan perseet vaikken aikonut juoda paljoo. Oksensin pizzan ja alkoholia kun tultiin kotiin. Kaikki haisee mun nenään vieläkin oksennukselta. Lisäsin kans kännis yhen menneisyyden tuttavuuden faceen ja hävetti vitusti aamul mut se sit hyväksyi eikä sanonu mitään kunmmallista et pääsin kai kuin koira veräjästä. Muutenkin hävetti aamul kun en muistanut loppuillasta yhtään mitään muuta kuin lervaamisen ja seksin.

Loppuillan ohjelmana ois kaupassa käyminen, nukkuminen ja varmaan videoiden tai jonku leffan kattominen. Väsyttää. 

Hyvää huomenta

0 päivä ahmimatta. Eniten koskaan: 14.
?? kcal // ?? kg
--------------------------------
Ruuat:
Aamianen/päivällinen/lounas/iltapala:
pizzaa
kanaa
ranskalaisia 

Myös:
kohta pullo viiniä

Liikunnat:
Haha ei mitään, ehkä kävelyä ja tanssia myöhemmin??

-------------------------------

Poikaystävä on täällä. Nukuttiin pitkään. Cecilin ja Terryn syntymäpäivät tänään illalla, joten ollaan menossa Kenningtoniin. Sit johonkin Itä-Lontooseen, en oikein osaa sanoa minne vaikka C kyllä sanoikin. On ollut ihan hyvä fiilis vaikka en muistanut taaskaan lääkkeitä, ne on kyl alakerrassa ja otan ne sitten kun meen suihkuun, mikä on kohta. Oon taas poikaystävälle auki rahaa ja ei mitenkään hurrattavasti mene taloudellisesti mutta toistaiseksi oon selviytynyt.

Yliopisto menee mitenkuten. Ollaan mm C:n kanssa menossa ensviikolla johonkin lgbtq-tilaisuuten Sheffieldiin ja siellä varmaan syödään ja juodaan koska ilmaista ruokaa. Ahdistaa valmiiksi vaik enempi ahdistaa nää poikaystävän kans mätetyt. Sekin on kelaillu et onko sil ahmimisongelma. Mut en tiiä onko sil. Toivon ettei. Sillä on kyllä vähän hassu suhde ruokaan ja toivon et se saa sitä korjattuu. Ja mäkin.

Se kyseli eilen et onko mun syömistukiryhmä joku anoreksia on hyvä juttu -ryhmä ja kuumottaa et onks se nähny mun sivuhistoriasta et oon käyny mpa:ssa. Tai onko se nähny mun thinspoi tai jotain jossain. Mut sanoin et no ei todellakaan olla kukaan pro ana koskapa niin paskaa kaikki syömisvammailu on. Vaikka toisaalta no, onhan mun tavoitepaino alipainon puolella ja tiiän et mun omakohtainen kauneusihanne on varmaan keskivertokansalaisen mielestä aika tikku mut minkäs teet. Ei se tarkota et haluisin ketään MUUTA siihen tilanteeseen. Eikä sekään sitä ettenkö pystyis symppaan ja tsemppaan toisia joilla on jotain muita ongelmia asian suhteen.

Onhan se hyvä et huolehtii ja kai kiva tai jotain mut samal pelottavaa. Kai se vaan siks kun puhun niin paljon ruuasta ja kaloreist ja ahdistelen sitä jos oon syöny. Mut joo. Se tulee kohta suihkust ja mun pitää mennä joten palailen asiaan.